Rantuu Oy

PL 10
41401 LIEVESTUORE

(Liepeentie 4)

(014) 86 11 11
0400 - 546 765
fax: (014) 86 11 12

e-mail: rantuu(at)rantuu.fi
myös:  rantuu(at)rantuu.inet.fi

 

päivitetty 300616

 

Viikunapäivikki

granaattiomena

latva-artisokka

jättiruokoja, takana kanariantaateli

sitruuna

appelsiini

appelsiini

appelsiini

kääpiöpalmu

pinja

Oleanteri

johanneksenleipäpuu

johanneksenleipäpuu

rohtorosmariini

Ihmeköynnös

ihmeköynnös

jättiagaave

kääpiobanaani

manteli

manteli

manteli

Hopea-akaasia, mimosa

Hopea-akaasia, mimosa

oliivipuu

oliiveja ja oliiviöljyä

kanariantaateli

illakko

illakko

pillisoihtu

nispero

nispero

viiniköynnös

Strelitzia, paratiisilinnunkukka

rosépippuripuu
 

rosépippuripuu

rosépippuripuu

 

 

 

 

KUKKIA,  RUOHOJA  JA   PUITA

 

 

Olemme koonneet seuraavaan joitakin kuvia ja tietoja eräistä mielenkiintoisista kasveista, joita voit löytää Torreviejan alueelta.  Ne ovat kaikki varsin yleisiä.

 

Viikunapäivikki,  ("hierba del cuchillo", "uña del gato" = "kissankynsi")  
Carpobrotus edulis, Päivikkikasvit  (Aizoaceae)
Monin paikoin rantahietikoilla mattomaisena kasvava ja kukinnoltaan huomiota herättävä viikunapäivikki eli "hottentottiviikuna" ei ole kotoperäinen espanjalainen kasvi. 
Se on kotoisin Etelä-Afrikasta.  Sitä on istutettu aikanaan hietikoille hiekkaa sitovaksi peitteeksi.  Sen on katsottu soveltuvan siihen paremmin kuin voimakasjuuristen heinien.  Viikunapäivikin maanmyötäinen varsi voi olla jopa kaksi metriä pitkä ja osittain jopa puumainen. 
Viikunapäivikki kukkii maaliskuusta elokuulle suurin punaisin (joskus keltaisin) kukin.

 

Granaattiomena,   ("granata")
Punica granatum, Granaattiomenakasvit (Punicaceae)
Granaattiomena kuuluu myöskin muualta tuotuihin kasveihin, jotka ovat kotiutuneet Välimeren alueelle.  Se on alkuperäinen Lounais-Aasiassa. 
Granaattiomena on pensasmainen tai pieni puu, enimmillään 5 m korkea. 
Sen oksat ovat nelisärmäisiä ja piikkisiä.  Lehdet ovat vastakkaisia 3 - 8 cm pitkiä ja pinnaltaan nahkeita. 
Granaattiomenapuu kukkii kesällä (toukokuusta elokuuhun) suurin punaisin kukin.  Läpikuultavan punainen hedelmäliha on mehukasta, hieman hapahkoa, ja siinä on paljon siemeniä, ikään kuin ruusun kiulukassa. 
Granaattiomenaa viljellään syötäväksi ja sen siemenistä valmistetaan hilloa.  
Haluatko lukea enemmän granaattiomenasta?

 

Latva-artisokka,  ("alcachofa")                     
Cynara scolymus, Asterikasvit (Asteráceae)
Monivuotinen pysty, jopa 2 metriä korkea, ohdakemainen ruoho, jolla on vaaleanvihreät liuskalaitaiset lehdet, jotka kasvavat tiiviinä pensaana.  Se tekee kunkin kukkavarren päähän alkukesällä suuren pallomaisen, sipulin muotoisen mykerön, jonka halkaisija voi olla jopa 8 - 10 cm.  Avautumattomia mykeröitä viljellään vihanneksina, ja aivan erityisesti pizzojen ja keittojen mausteeksi. 
Torreviejan alueella viljellään latva-artisokkaa varsin runsaasti, joskin sitä viljellään muuallakin koko Välimeren alueella.  Erityisen yleinen se on Italiassa.  Tavallisesti sitä viljellään kaksivuotisena. 
Haluatko tutustua kasvikset.fi -sivuston latva-artisokan esittelyyn?

 

Jättiruoko,  ("caña, caña común")
Arundo donax, Heinäkasvit (Gramineae)
Torreviejan alueella erityisesti suolajärvien ympäristössä on laajoja jättiruokokasvustoja.  Jättiruoko on hyvin näyttävä kasvi.  Se on monivuotinen ja kasvattaa paksuja juurakoita.  Heinien vartta kutsutaan yleensä korreksi, mutta jättiruo'on tapauksessa se tuntuisi hieman "heiveröiseltä".  Ruo'on varsi voi nimittäin olla jopa 3,5 cm paksu ja ruoko voi helposti kasvaa 5 - 6 metrin pituiseksi.  Vaalea latvaröyhy voi olla 30-60 cm pitkä. 
Kukinta-aika on heinäkuulta lokakuulle. 
Jättiruokoa tavataan koko Välimeren alueella.

 

Sitruuna,  ("limón")
Citrus limon, Ruutakasvit (Rutaceae)
Sitruunan kotimaa on Kaakkois-Aasia, mutta sitä viljellään Torreviejan ympäristössä valtavia määriä. 
Sitruuna voi kukkia ympäri vuoden.  Hyvin usein sitruunapuussa on samanaikaisesti kukkia, raakileena olevia hedelmiä ja kypsiä sitruunoita.  Sitruunan valkoiset kukat ovat hyväntuoksuisia.  Kukkien terälehdet kaartuvat taakse ja vain voimakkaat hedetupsut jäävät näkyviin. 
Lehdet ovat soikeita ja hieman sahalaitaisia.  Ne ovat aavistuksen verran vaaleammat kuin appelsiinin lehdet, joten tarkkasilmäinen tunnistaa sitruunan ja appelsiinin eron jo kaukaa.

  

Appelsiini,  ("naranja")
Citrus sinensis, Ruutakasvit (Rutaceae)
Alun perin appelsiini on kotoisin Kiinasta, josta sen viljely siirtyi ensin Intiaan. 
Sanskriitin kielellä se on "na rangi", mistä sen nimi on tullut sekä englannin kieleen ("orange") että espanjan kieleen ("naranja"). 
Appelsiini tuotiin Eurooppaan 1550-luvulla, joskin sen laajamittaisempi viljely Espanjassa aloitettiin vasta 1700-luvun loppuvuosina ja Italiassa sata vuotta myöhemmin. 
Appelsiini on tärkein sitrushedelmä.  Se sisältää runsaasti C-vitamiinia.  Aikuinen ihminen saa yhdestä appelsiinista kahdenkertaisen määrän päivässä tarvitsemastaan C-vitamiinin määrästä.  
Appelsiineja voi syödä sellaisenaan, jolloin niiden C-vitamiinipitoisuus on korkeimmillaan.   Monet eivät kuitenkaan voi syödä tuoretta appelsiinia, koska se aiheuttaa suun limakalvoreaktioita.  He voivat silti kuitenkin yleensä juoda appelsiineista puristettua tuoremehua aivan tuoreeltaankin ja erityisesti, jos siihen on lisätty ripaus sokeria, joka poistaa tehokkaasti tuoreen mehun liiallisen kirpeyden.  
Appelsiinista on olemassa useita lajikkeita.  Ne jaetaan kahteen pääryhmään: keltaiset appelsiinit ja punaiset appelsiinit (veriappelsiinit).  Nykyisin lajikkeita lasketaan olevan noin 400. 
Appelsiinin lehti on kapean soikea, kalju  ja tummanvihreä.  Lehden tyvessä on pieni siipipalle ja lehti on sileäreunainen, jotka molemmat asiat erottavat sen muuten samanlaisesta sitruunan lehdestä.  Appelsiinin lehti on myös aavistuksen verran tummemman vihreä.
Appelsiinin kukat ovat valkoisia ja voimakastuoksuisia.  Ne sijaitsevat 2 - 6 kukan ryhmissä.  Terälehdet kääntyvät taakse ja  heteet ja emi työntyvät näkyviin.  Appelsiinin kukkaa on pidetty onnea tuottavana.  Appelsiini kukkii keväällä ja sato valmistuu joulu-helmikuussa.  Usein valmistunut sato on vielä puissa, kun uusi kukinta alkaa. 

 

Kääpiöpalmu,  ("palmito")
Chamaerops humilis, Palmukasvit (Palmae)
Euroopan ainoa luonnonvarainen palmulaji on kääpiöpalmu.  Se on tiiviin pensasmainen, joka luonnonvaraisena ei yleensä kasva yli 2 m:n korkuiseksi.  Puistoissa voi kuitenkin tavata kymmenenkin metrin korkuisia kääpiöpalmuja. 
Lehtilapa on pyöreämuotoinen ja jakautuu viuhkan tapaan 10 - 20 liuskaan.  Runsashaarainen kukinto on noin 35 cm pitkä. 
Kääpiöpalmun hedelmä on keltainen tai ruskea luumarja, jota ei pidetä syötävänä.  Siinä on säikeinen kuori. 
Kääpiöpalmu kukkii huhti - kesäkuussa. 
Luonnonvaraisena sitä on Välimeren rannikon länsiosissa notkelmissa, usein lähellä merta.  Se on viljeltynä varsin yleinen.

 

Pinja,   ("pino piñonero")
Pinus pinea, Mäntykasvit (Pinaceae)
Pinjamänty on tyypillinen Torreviejan alueen puu: pyöreälatvainen, varsin matala havupuu.  Sitä kutsutaan englannin kielessä kuvaavalla nimellä "sateenvarjomänty"  ("umbrella pine"). 
Pinjoja kasvaa muuallakin Välimeren ympäristössä, erityisesti kuitenkin Espanjassa ja Italiassa.  Ei olla aivan varmoja siitä, ovatko kaikki pinjat viljeltyä alkuperää, mutta jos näin on, ne ovat myös tehokkaasti levittäytyneet villiintyneinä. 
Joka tapauksessa jo hyvin vanhoista ajoista saakka pinjamäntyjä on viljelty siementensä vuoksi.  Siemeniä on sellaisenaan käytetty ravintona.  Nykyisin niitä käytetään erityisesti mausteena.  
Pinjankäpyjen keräysaika on marraskuusta helmikuuhun.  100 kilosta käpyjä voidaan saada 15 - 22 kg pinjansiemeniä.  Siemen on kovan kuoren peitossa.  Kova kuori rikotaan erityisillä koneilla.  Myynnissä olevat siemenet ovat siis siemenen sisuksia.   Kävyt kerätään edelleen ihmistyövoimin: miehet kiipeävät pinjoihin ja keräävät kävyt joko käsin tai käyttäen tarkoitukseen suunniteltua erikoistyökalua.  Ammattilainen voi päivässä kerätä 400 - 600 käpyä. 
Espanja tuottaa eniten pinjansiemeniä maailmanmarkkinoille, noin 6.250 tonnia vuodessa.  Sen voidaan arvioida olevan 40 - 60 % kokonaismarkkinoista.  Pääosa siemenistä viedään Yhdysvaltoihin. 

 

Oleanteri,  ("balandre")
Nerium oleander, Oleanterikasvit (Apocinaceae)
Koko Välimeren alueella yleisenä kasvava oleanteri kasvaa aina kosteiden paikkojen lähellä, usein kuivuvat joenuomat täyttäen.  
Oleanteri on ikivihanta pensas tai pieni puu. 
Nahkeat lehdet ovat suikeat ja kiertyvät usein laidoiltaan alaspäin. 
Kukat ovat suurissa tertuissa.  Ne ovat useimmiten ruusunpunaiset tai valkoiset, mutta muunkin värisiä kukkia tunnetaan.  Oleanteri voi kukkia koko kesän (huhtikuusta syyskuuhun). 
Kauniiden kukkiensa vuoksi oleanteria kasvatetaan myös huonekasvina.  Siihen se ei kuitenkaan ole paras mahdollinen, sillä oleanteri on syötynä kaikilta osiltaan tappavan myrkyllinen! 

 

Johanneksenleipäpuu, ("algarrobera, algarrobo, garrobo")
Ceratonia siliqua, Hernekasvit (Fabaceae)
Raamatun mukaan leipäpuun hedelmät (ja hunaja) pitivät Johannes Kastajan hengissä erämaassa 40 päivän ajan.  Tästä syystä puu tunnetaan nykyisellä nimellään johanneksenleipäpuuna. 
Se on kotoisin Välimeren alueelta, mutta on on selvästi itäinen lajike.  Espanjassa olevat puut on perimätiedon mukaan tuotu alun pitäen Lähi-idästä ja istutettu lampaiden ravintopuiksi. 
Johanneksenleipäpuun palkohedelmä on suuri ja hyvin valkuaispitoinen ja ravitseva.  Nykyisin siitä valmistetaan suklaan ja kaakaon korviketta, joka on rasva- ja energiapitoisuudeltaan vain murto-osa vastaavasta määrästä suklaata tai kaakaota.  Palkohedelmien sisuksia syödään myös vihanneksen tapaan.  Sen vuoksi palkoja on myynnissä satokauden aikana toreilla röykkiöittäin.  
Johanneksenleipäpuun litteät, kovat siemenet, "karaatit" ovat niin tasakokoisia, että kuivattuina niitä on antiikin aikoina käytetty tasapainovaakojen punnuksina. 
Torreviejassa on runsaasti upeita vanhoja johanneksenleipäpuita mm. suomalaisten suosimalla Lago Jardinin alueella samoin Crevillenten tien varressa ennen San Luisin ja La Siestan kaupunginosia.

 

Rohtorosmariini,  ("romero")
Rosmarinus officinalis, Huulikukkaiskasvit (Labiatae)
Rosmariini on ikivihanta, voimakkaasti aromaattisesti tuoksuva varpu tai haaroittunut pensas, enimmillään 2 m korkea. 
Oksat ovat nuorena valkonukkaiset, mutta muuttuvat vanhemmiten kaljuiksi ja ruskeiksi.  Lehdet ovat nahkeita, kapeansuikeita 1 - 4 cm pitkiä ja 2- 3,5 mm leveitä, mutta ne kiertyvät laidoilta alaspäin.  Päältä ne ovat kiiltävänvihreitä ja alta harmaakarvaisia. 
Kukat ovat sinivioletteja (joskus valkoisia), huulimaisia ja pitkätorvisia.  Rosmariini voi kukkia ympäri vuoden. 
Rosmariini on varsin yleinen kaikkialla Välimeren alueella ns. macchiapensaikoissa. 
Torreviejan ympäristössä sitä on lähitienoiden korkeilla rinteillä. 
Sitä myös kasvatetaan yleisesti mausteeksi, jolla maustetaan liharuokia, erityisesti lampaanlihaa.

 

Ihmeköynnös,  ("bouganvilia")
Bougainvillea spectabilis, Revonhäntäkasvit (Amaranthaceae)
Ihmeköynnös on saanut tieteellisen nimensä amiraali Louis de Bougainvillean mukaan.  Hän toi kasveja Eurooppaan pitkältä Tyynen meren matkaltaan, joka alkoi vuonna 1768.  Ihmeköynnös on sademetsäkasvi, joka on kotoisin Brasiliasta Amazonin alueelta (mutta jota voi löytää myös Boliviasta, Perusta, Ecuadorista, Colombiasta ja Venezuelasta).  Alkuperästään johtuen se on voimakkaasti valoon päin köynnöstävä.  Se ei tule toimeen ilman tukea. 
Ihmeköynnökset ovat levinneet viljeltyinä laajalle Etelä-Euroopassa. 
Espanjassa niitä on aivan erityisen paljon Mallorcalla. 
Ihmeköynnöksen kukka on valkoinen tai keltainen, varsin huomaamattoman näköinen, jossa on vahamainen torvimainen teriö.  Sitä huomatummat ovat jokaisen kukan ympärillä olevat  kolme paperimaista suojuslehteä.  Kaikkien yleisin suojuslehden väri on tumman sinipunainen, mutta myös kirkkaan punaiset, keltaiset ja valkoiset ihmeköynnökset ovat varsin yleisiä.  
Ihmeköynnös voi kukkia ympäri vuoden, joskin voimakkain kukinta-aika on syksyllä.  Kun Espanjassa syksyllä kukkivia kukkia on varsin vähän, on ihmeköynnös saanut merkittävän aseman koristekasvien joukossa. 
Se on kiitollinen kasvatettava myös nopean ja köynnöstävän kasvutapansa vuoksi. 
Sitä eivät myöskään vaivaa juurikaan mitkään taudit eikä hyönteiset. 

 

Jättiagaave,  ("pita")
Agave americana, Agavekasvit (Agavaceae)
Meksikosta kotoisin oleva tukeva mehikasvi, joka on yleinen kasvatettuna ja villiytyneenä koko Välimeren alueella. 
Agaavella on voimakas keltareunaisten, 1 - 2 metriä pitkien ja jopa 25 cm leveiden lehtien muodostama ruusuke.  Lehdet ovat piikkihampaisia ja lehden kärjessä on musta piikki.  Kun agaave on kasvanut 10 - 50 vuotta, se kasvattaa korkean kynttelikkömäisen kukkavanan, jonka pitkässä latvatertussa on tiheitä osakukintoja.  Itse kukka on  vihertävänkeltainen, 2 - 2,5 cm korkea ja pysty.  
Agaave kukkii kesä-elokuussa, mutta kukinto kuivuu yleensä pystyyn ja saattaa kestää pystyssä vuosikausia.  Kukinnan jälkeen hedelmöitynyt agaave kuolee, mutta se on sitä ennen ehtinyt kasvattaa jo uusia rönsytaimia. 

 

Banaani (kääpiöbanaani),  ("bananito, plátano baby")
Musa acuminata, Banaanikasvit (Musaceae)
Banaani on alun pitäen lähtöisin Kaakkois-Aasian trooppisilta alueilta. 
Varsinainen banaani (Musa sapientum) voi kasvaa 4 - 10 metriä korkeaksi, mutta se ei tule toimeen Torreviejan seuduilla.  Sen sijaan alueella kasvatetaan siellä täällä kääpiöbanaania, joka on yleensä enintään 3 metriä korkea. 
Se on ruohokasvi, joka kasvaa maalaisesta varresta. 
Sen maanpäällinen "varsi" muodostuu toisiaan vasten painautuneista lehtiruodeista.  Latvus muodostuu lapamaisista 120 - 200 cm pitkistä lehdistä, jotka ovat herkkiä rikkoutumaan tuulessa.  Miltei kaikki banaanit ovat sen vuoksi "repaleisen" näköisiä. 
Banaanin kukinto, joka muodostuu kesän aikana (maalis-syyskuussa), on yli metrin mittainen ja se kasvaa läpi koko onton "varren", työntyy ulos ylhäältä lehtien keskeltä ja kääntyy sitten nuokkumaan alaspäin.  Purppuranpunainen suojuslehdet, jotka suojaavat kukkavanaa, putoavat varsin pian pois.  Kukkavanassa on latvassa hedekukintoja ja tyvipuolella rengasmaisesti emikukintoja. 
Muodostuvat banaanit ovat aluksi vihreitä ja muuttuvat kypsyessään kaareviksi ja keltaisiksi. 
Kääpiöbanaanit ovat usein hieman epämuodostuneen näköisiä. 
Ne ovat makeampia kuin varsinaiset banaanit. 
Viljelty banaani on yksivuotinen ja se kaadetaan ainoan sadon jälkeen.  Kääpiöbanaani voi tuottaa satoa useampanakin vuonna.

 

Manteli,  ("almendro")
Prunus dulcis, Ruusukasvit (Rosaceae)
Manteli on kotoisin luultavasti Aasiasta, mutta sitä on viljelty siementensä vuoksi jo niin kauan, että sen alkuperä on hämärtynyt.  Todennäköisenä pidetään, että se on kotoisin Iranista (Persia), Turkestanista ja Afganistanista. 
Manteli kukkii keväällä ennen lehtien puhkeamista, Espanjassa tammi-helmikuulla.  Puu on silloin aivan täynnä vaaleanpunaisia tai valkoisia kukkia.  Monet pitävät kukkivaa mantelipuuta luonnon kauneimpana luomuksena.  Niinpä mantelia viljellään myös koristekasvina, ei yksin maustekasvina.  Mantelin kukka vaalenee usein kukinnan aikana vaaleanpunaisesta valkoiseksi.  
Hedelmä on soikeahko, hieman litteä, vihreä ja nukkakarvainen, 3 - 5 cm pituinen.  Sen sisällä oleva litteä kivi sisältää manteliksi kutsutun siemenen.  
Mantelit poimitaan ravistelemalla puita mekaanisesti.  Pudonneet mantelit kootaan kekoihin, joissa niitä käännellään ja joissa niiden annetaan olla niin kauan, että pehmeä kuoriosa lahoaa ja putoaa manteleista pois.  Sen jälkeen kovakuoriset mantelit puhdistetaan ja lajitellaan. 
Osa manteleista myydään kuorineen, osa kuoritaan mekaanisesti.  Kuoren sisältä paljastuvia varsinaisia manteleita voidaan vielä jatkojalostaa kuorimalla, lastuamalla tai rouhimalla.  

 

Hopea-akaasia,  ("mimosa")
Acacia dealbata, Mimosakasvit (Mimosaceae)
Hopea-akaasia, jonka kukintoja tuodaan Suomeen kevättalvella "mimosan" nimellä, on luonnonvarainen Kaakkois-Aasiassa ja Tasmaniassa, mutta sitä on istutettu paljon Etelä-Euroopassa metsä- ja koristepuuksi.  Se on usein villiytynyt etenkin metsien aluskasvillisuudeksi. 
Hopea-akaasia voi kasvaa jopa 30 m korkeaksi. 
Lehdet ovat vuoroittaisia ja toistamiseen parilehdykkäisiä, joten lehdet antavat pitsimäisen vaikutelman. 
Kukat ovat pieniä ja runsaslukuisia, vaaleankeltaisia.  Ne ovat 5 - 6 cm leveissä pallomaisissa mykeröissä ja nämä vuorostaan 20 - 30 kukinnon muodostamissa tertuissa.   Kukkii aikaisin keväällä, Espanjassa tammi-maaliskuussa.  
Hyvin monet suomalaiset havaitsevat olevansa allergisia hopea-akaasian siitepölylle.  Torreviejassa on runsaasti hopea-akaasioita San Miguel del Salinasin tien varrella Los Balconesin kohdalla ja Crevillenten tien varrella ennen San Luisin ja La Siestan kaupunginosia.

 

Oliivipuu,  ("olivo")
Olea europaea, Öljypuukasvit (Oleaceae)
Oliivipuu kasvaa karussa maaperässä, kuivassa, aurinkoisessa ja lämpimässä ilmastossa.  Se on ikivihreä puu, jolla on harmaanvihreät suikeat lehdet ja pienet kellanvalkoiset kukat.  
Suomalaisten mielestä oliivipuu muistuttaa usein vanhaa pajua.  
Oliivipuu on hidaskasvuinen, mutta se elää hyvin kauan.  Monet espanjalaiset pihaoliivipuut voivat olla hyvinkin yli satavuotiaita.   
Puun alkuperä sijoittuu itäisen Välimeren alueelle, mahdollisesti Kreetan saarelle.   Oliivipuun hedelmistä, oliiveista, saadaan ravintoa, "pöytäoliiveja", jolloin hedelmät poimitaan usein jo hieman raakoina (vihreinä) ja säilötään erilaisissa marinointiliemissä,  tai oliiviöljyä, jolloin marjojen annetaan kypsyä täysin mustanruskeiksi ja öljy erotetaan niistä sen jälkeen puristamalla.   
Sato valmistuu kerran vuodessa, joulu-helmikuussa. 
Oliivipuu alkaa tuottaa kunnon satoa vasta noin kymmenvuotiaana, mutta sen jälkeen se on satoisa vähintään satavuotiaaksi asti. 
Keskimääräinen sato puuta kohti on 15 - 20 kiloa vuodessa. 
Oliiviöljyä käytetään ensisijassa ruokaöljynä.  
Espanja on maailman suurin oliivintuottaja vastaten noin kolmasosan osuudesta.  Seuraavina ovat Italia ja Kreikka.  Maailman oliivisadosta lasketaan peräti 97 prosenttia saatavan Välimeren maista.

 

Kanariantaatelipalmu,  ("palmera canaria")
Phoenix canariensis, Palmukasvit (Palmae)
Kaksikotinen kanariantaatelipalmu on läheistä sukua varsinaiselle taatelille (Phoenix dactylifera).  Sen aluksi keltaiset ja myöhemmin tumman punaruskeat 1,5 - 2,3 cm pitkät luumarjahedelmät ovat syötäviä, mutta eivät yhtä hyviä kuin oikeat taatelit.  Jotkut hakuteokset toteavat, etteivät kanariantaatelit ole lainkaan syötäviä. 
Hedekukat ovat kermanvärisiä, emikukat keltaisia. 
Kanariantaateli kasvaa 12 - 18 metriä korkeaksi.  Se on varsin hidaskasvuinen palmu ja saavuttaa 3 metrin korkeuden noin 15 vuodessa.  
Lehdet rungon kärjessä ovat ikivihreitä, jopa 7 m pitkiä ja keskisuoneen saakka sulkamaisesti liuskaisia.  Liuskat voivat olla jopa 50 cm pitkiä, kapeita ja teräväkärkisiä.   Kanariantaateli on nimensä mukaisesti peräisin Kanarian saarilta. 
Se kukkii huhti-kesäkuussa. 
Sitä viljellään Välimeren alueen monissa maissa. 
Alimmillaan se sietää -7 asteen lämpötilaa (+20 astetta F). 
Elchen alueella tehdään likööriä kanariantaatelin hedelmistä ("Licor de Datiles de Elx").

 

Illakko,  ("juliana, juliana común")
Hesperis matronalis, Ristikukkaiskasvit (Cruciferae)
Kukkivien mantelipuiden alustat ovat keväisin usein täynnä tätä  korkeata ristikukkaista kukkaa.  Osalla kukista on valkoinen ja osalla violetti teriö. 
Terälehdet ovat ristikukkaisten kukkien kukaksi aika pitkiä, jopa 20 mm. 
Kukat tuoksuvat. 
Illakon lehdet ovat aika lyhyitä, puikeita ja hammaslaitaisia. 
Kun lidut valmistuvat, ne voivat olla jopa 100 mm pitkiä. 
Illakkoa voi tavata Suomessakin satunnaiskasvina. 

 

Pillisoihtu,  ("gamonita, asfodelo")
Asphodelus fistulosus, Liljakasvit (Liliaceae)
Tuntuu kuin kaikki Espanjan joutomaat ja tienvieret olisivat keväällä täynnä valkoista sipulilta vaikuttavaa kukkaa. 
Kyseessä on pillisoihtu, tavallisesti vain yksivuotinen, kalju sipulikasvi.  
Sen lehdet ovat kapeita, onttoja, sinivihreitä ja noin 35 cm pituisia  ja ne kasvavat tyviruusukkeena. 
Kukkimisaika on maaliskuusta toukokuuhun. 
Kukissa on 6 valkoista tai heikosti punertavaa soikeaa kehälehteä, joissa on tumma keskisuoni. 
Pillisoihtu on levinnyt koko Välimeren alueelle.

 

Nispero,  ("nispero, nispero de Japón")
Eriobotrya japónica,  Ruusukasvit (Rosaceae)
Touko-kesäkuussa on toreilla tarjolla keltaisia makealta maistuvia ison luumun näköisiä hedelmiä, nisperoita, joissa on sisällä tumma suuri kivi. 
Hedelmä säilyy kuitenkin erittäin huonosti, joten sitä ei voi varastoida lainkaan.  Sitä saa sen vuoksi ostaa vain hyvin lyhyen aikaa satokautena. 
Nispero on kotoisin alun pitäen Kiinasta, Japanista ja Intiasta.  Se on sikäläisessä ornamenttitaiteessa paljon käytetty kuvio. 
Jesuiitat toivat nisperoita ensin Mauritiuksen saarelle, josta ne tuotiin Ranskaan 1784 ja Italiaan 1812.  Espanjaan nisperoja toi ensimmäisenä kauppalaivuri Captain Roig, joka toi niitä Sagunton satamaan.  (Sagunto, valencian kielellä Sagunt, sijaitsee hieman Valenciasta pohjoiseen).  Pian puu levisi nopeasti koko itäisen ja kaakkoisen Espanjan rannikkoalueille. 
Nykyisin nispero on Espanjassa nimenomaan Valencian alueen hedelmäpuu.  Aivan erityinen viljelyalue sillä on Callosa d'en Sarrián, Polopin ja La Nucian tienoilla eli ns. Marina Baixan alueella lähellä Benidormin lomakeskusta.  Torreviejastakin sen voi löytää hyvin monesta pihapuutarhasta. 
Nisperon hedelmistä tehdään mehua, nektaria, hunajaa ja hilloa/marmeladia, brandya ja likööriä. 
Nisperosta käytetään myös nimiä lokvatti ja japaninmispeli.

 

Viiniköynnös,  ("vid")
Vítis vinífera, Viiniköynnöskasvit (Vitaceae)
Viinirypäle on yksi maailman vanhimmista viljelykasveista.  Sitä saadaan viiniköynnöksestä, jota pidetään nykyisin maailmankaupan tärkeimpänä hedelmäkasvina.  Nykyisin katsotaan viiniköynnöksen olevan kotoisin Kaspianmeren seuduilta ja Kaukasukselta, mistä on löydetty yli 6000 vuotta vanhoja nykypäivän viinirypäleitä muistuttavia jäänteitä. 
Viiniköynnös on lehtensä pudottava pensas, jonka oksat kiipeilevät kärhiversojensa avulla.  Pienet, vähäpätöiset, mutta hyväntuoksuiset kukat sijaitsevat monihaaraisissa, terttumaisissa kukinnoissa.  
Viiniköynnös kukkii loppukeväällä. 
Nykyisin arvioidaan olevan noin 1.400 viiniköynnöslajiketta, joista useimpia käytetään viinin valmistukseen. 
Viiniköynnöksen marjoja, viinirypäleitä, syödään myös tuoreina ja kuivataan rusinoiksi.  Lisätietoa viiniköynnöksestä ja eri lajikkeista voit löytää mm. osoitteesta http://www.viiniweb.net/viinilajit.php
Torreviejan alueella viiniköynnöstä löytyy erityisesti La Matan tienoilta.

 

Paratiisilinnunkukka, Kolibrikukka,  ("estrilicia, flor ave del paraíso")
Strelitzia reginae, Banaanikasvit (Musaceae)
Todella upea värikylläinen paratiisilinnunkukka, josta käytetään myös nimeä kolibrikukka, on Atlantin valtameressä sijaitsevan Portugalille kuuluvan Madeiran saaren kansalliskukka.  
Se on alun pitäen kotoisin Etelä-Afrikasta. 
Kolibrikukka kuuluu banaanikasvien heimoon, minkä vuoksi sillä on melko samankaltaiset lehdet kuin banaanilla.  
Kolibrikukat kukkivat Torreviejan tienoilla maalis-toukokuussa.  
Kolibrikukkia voi kasvattaa myös Suomessa huonekasvina ja niiden siemeniä on yleisesti saatavissa siemenkaupoista.  

 

Rosépippuripuu, Ruusupippuri, Perunpippuripuu ("árbol pimienta")
Shinus molle L., Sumakkikasvit (Anacardiaceae)
Hauraskuorinen ja makeahko rosépippuri  saadaan rosépippuripuusta.  Se on 5-18 metriä korkea puu tai pensas. 
Se on peräisin Andien vuoristosta Perusta ja Chilestä.  Sitä viljellään monin paikoin Amerikassa, Australiassa ja Etelä-Euroopassa lähinnä kuitenkin koristekasvina. 
Se voi hyvin kasvaa yli satavuotiaaksi. 
Rosepippurin marja on 5-8 mm suuruinen.  Se kasvaa satojen marjojen tertussa.  Maultaan rosépippuri on niin mieto, että monet käyttävätkin sitä ensisijaisesti ruoan koristeluun.  Se maistuu hieman myös katajanmarjalta.  Sitä käytetään erityisesti riistaruokien, kastikkeiden ja jälkiruokien mausteena ja koristeena, joko kokonaisina tai hieman muserrettuina. 
Rosépippuripuun pienet vaatimattomat kukat ovat keltaiset, mutta kun kukkia on satamäärin, puu on kukkiessaan kaunis, etenkin kun sen liuskaiset lehdet tekevät siitä muutoinkin koristeellisen.  Se kukkii keväällä ja marjat kypsyvät syksyllä, mutta säilyvät putoamatta talven ylikin. 
Rosépippuripuu on kaksikotinen eli hede- ja emikukat ovat eri puissa.

 

Haluatko palata Tervetuloa -sivulle, tutustua uusiin, käytettyihin tai vuokrattaviin asuntoihin, tilata esitteitä tai ehkäpä kirjoittaa meille ajankohtaisia asioista tai kysymyksistä?